Niinhän siinä lopulta kävi että mahavaiva oli yhtä kuin umpisuolentulehdus. Menin keskiviikkona OYSin päivystykseen joskus vähän vaille neljä iltapäivällä. 13h odottelun jälkeen pääsin vihdoin osastolle nukkumaan. Vaikka ihan hyvin selvisinkin odotuksesta, näkyi niin sanottu ketutuskäyrä paineissa. 168/133! Huhhuh! Älyttömät paineet, mutta kertoivat ehkäpä omaa kieltänsä sengetkisestä kivun tasosta ja tosiaan 13h odottelun aiheuttamasta ärsyyntymisestä.
Torstai-aamuna leikattiin. Ihmettelin kovasti ettei anestesilääkäri käynyt etukäteen moikkaamassa ja kyselemässä aiemmista nukutuksista. Kovasti yritin hoitsuille sanoa että olisi hyvä saada moinen nukkumatti tavata, mutta leikkuriin lähtö tapahtuikin aivan yllättäen kesken leikkaavan kirurgin käynnin.
EDS aiheuttaa tiettyjä huomioon otettavia asioita anestesian suhteen sekä ihmisen käsittelyssä anestesian aikana. Sain onneksi sen sanottua että käsitelkää pliiiiiis varovaisesti kun olen unessa ja välttäkää niskan ylivääntämistä, sillä niska on minun "akilleen kantapääni". Todella yliliikkuva kapistus joka helposti ottaa vauriota ja kipua itseensä.
Kerroin myös että ole ns nopeasti metaboloiva ihminen, eli en tarvitse kovinkaan suuria annoksia nukku-aineita tai muita lääkkeitä, itse asiassa suuret annokset ovat jopa hengenvaaraksi. Tämä asiahan kuitattiin halventavalla naurulla ja lopputulos olikin huomattavissa.
Leikkaus tehtiin aamulla n. klo 8.30 ja mitähän tuollainen umpparileikkaus kestää? Ehkä puolisen tuntia + esivalmistelut? Joka tapauksessa en sitten niin millään meinannu herätä anestesiasta. Pääsin klo 16 heräämöstä. Koko päivä meni nukkuessa, en vaan kertakaikkiaan pystynyt pitämään itseäni hereillä, en hetkeäkään. Noh, sen verran että kävin kaksi kertaa vessassa. Liiallisten opiaattien työntämisestä kärsin myös todella voimakkaasta pahoinvoinnista. Vaikka pahoinvoinninestolääkettä lyötiin koko ajan kehiin, nukuin ja oksensin vuorotellen. Oksensin vielä puoliltaöin...
Ei nimittäin ollut mitenkään kovin mieltäylentävä kokemus tuo anestesia, hyi hitto. Ajattelin taas koko torstain että tästä jos selviän taas hengissä niin avot. Hellästi olivat kuitenkin käsitelleet, sillä niska ja selkä eivät olleet yhtään kipeät leikkurin jäljiltä. Jotain hyötyä EDS-diagnoosistakin ;) .
Muuten sairaala-aika meni ihan ok, mutta enhän toki ollutkaan kuin leikkauspäivän ja seuraavana päivänä, eli perjantaina, pääsin kotiin.
Viikonloppu ja eilinen onkin mennyt täysin toipilaana. Maha on ollut yllättävänkin kipeä ollakseen kyse näinkin pienestä rutiinitoimenpiteestä. Ei nyt mitään mitä ei kestäisi, mutta juurikaan mitään ei voi oikein tehdä eikä tietysti saakaan. Tämän viikon on ehdoton ja täysi touhuamiskielto ja kuukauden ajan on nosto- ja ponnistuskielto. Näinkin pitkät kiellot ikmeisesti tämän seeprasairauden taki kun sidekudos on haurasta, eli pyritään minimoimaan repeämisten ym syntymistä.
Kyytipojaksi sain napapiikit, eli verenohennuslääkkeen. Hyiiiiih, inhottavaa touhua! Meikäläisen sympatiat on kyllä niin täysin heidän puolellaan jotka pitkäaikasesti joutuvat piikitteemään mahanahkaansa...
Ruokahommat on viimeisen viikon ajan menny aivan retuperälle. Ruoka ei ole maistunut ja kunto on ollut sen verran huono että on pitänyt kompromissata sen suhteen mitä suuhunsa laittaa. Lämpimänä ruokanahan en edes kykene enää syömään pottuja tai makaroneja, joten niiden suhteen ei ole ollut ongelmaa. Aamu- ja iltapaloina olenkin sitten eilen ja toisspäivänä ottanut leipäviipaleet, mutta ehkäpä se nyt ei maata kaada. Heti vaan huomaa mahassa lisääntyneen viljojen määrän...turvottaa ja tuntuu inhottavalta.
Tarkennuksena vielä että ruokahommat ovat olleet retuperällä sen suhteen etten ole syönyt. Vasta eilen palasi ruokahalu edes jonkinlaisena takasin. Lauantaina ja sunnuntaina söin muutaman suklaakonvehdin kun piti saada verensokereita nostettua, meinasi tajua riipoa kun olin ollut niin monta päivää käytännössä syömättä. Tuli siis pidettyä syksyn ensimmäiset herkkuhetketkin!
Tänään olen jo ruodussa, mitä nyt vieläkin tahtoo olla vaikeuksia noudattaa ruokarytmiä lähinnä sen takia kun nukun niin myöhään. Jää lounas syömättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti