keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Terveisiä kipulandiasta

Täällä sitä ollaan, just ja just pää pinnan yläpuolella. Onpahan ollut viikko, 1,5 vuotten ei ole ollut tällaisia kipuja päällä mitä nyt on. Lauantaina otin riskin ja lähdin käymään kauppakeskus Zeppelinissä pienellä kävelyllä, syystä että tytön kaverilla oli synttärikekkerit Leos leikkimaassa. Käytiin ihailemassa mitä kaikkea kivaa voisikaan ostella, jos sattuisi rikastumaan. Pisimmän korren vei Stadium ja löytyi sieltä jotain kotiintuotavaakin. Pojalle tekninen treenipaita hintaan 2,45€, wou!

Oli muuten tosi kiva paikka tuo Leos leikkimaa. Paljon avarammat tilat, mukavasti istumapaikkoja/sohvia istua ja vahtia lapsukaisia, todella hyvä äänieristys. Vaikka paikka oli tuhannen täynnä, ei kuitenkaan ollut sellainen kaaos-olotila ja korviahuumaava meteli niinkuin hoplopeissa aina on. Leos nousi ainakin meidän perheen suosikkilistalle!

Lauantaista olenkin vain maannut sisällä. Liikunnaksi on riittänyt ihan varsin vessassa käyminen ja hyvin pieni puuhailu. Tänään ajattelin että varmaankin kunto jo kestää käydä kaupassa, mutta katinkontit. Vietiin kirppikselle lisää tavaraa myyntiin, meni ehkä viisi minuuttia, ja käytiin nopsa kauppareissu (avustaja poimi tavarat ja hoisi kaiken fyysisen homman, minä vain kävelin). Kiitoksena tästä huimasta suorituksesta makasinkin sitten loppupäivän aikamoisissa kivuissa.
Kestän hyvinkin paljon kipua, mutta juuri tietynlainen kipu vie minut aivan sekopäiseksi: laava -hermokipu. Ai että mikä se sellainen on? Noh, se on sitä kuuluisaa hermokipua, ilmeisesti sillon pääsee hapanta välilevymassaa valumaan hermon päälle, tai jotain. Se tuntuu nimittäin siltä kuin alaselässä sivulla (hermojuuri/hermon rata) olisi aukko josta kaadettaisiin sisään kuumaa laavaa joka valuu jalkaa pitkin aina varpaisiin saakka. Se kirvelee, polttaa, tekee hulluksi, on sietämätöntä. Ja kyllä, se on juuri sitä kipua johon ei auta edes vahvimmat särkylääkkeet.
Lisäksi selässä tuntuu jotain "ylimääräistä". Joka askeleella juuri hermon kohdalla alaselässä lumpsahtelee, askel *blumps* askel *blumps*. Aivan käsittämättömän ällöttävä tunne. Tuo lumpsahtelu ei varsinaisesti satu, tuntuu vaan iljettävältä ja nyt jo oppineena tiedän myös että lupsahtelu tuo tullessaan kipukohtauksen.

Toivotaan nyt kuitenkin että tämä tästä taas helpottaisi. En millään olisi vielä valmis leikattavaksi. Haluan oikeasti ylipainoa pois ja mielellään tyttösen pienoisen koulutielle. Pliispliispliis, te jotkut ylemmät voimat, antakaa tämän olla vain hetkellinen pahenemisvaihe!





Jotain hyvääkin, ruokavalio pitää ja ateriarytmikin pitää melko hyvin.Tänään oli vuorossa mahtavan ihana chilinen linssisosekeitto by avustaja ja olihan se hyvää. Miksiköhän niitä tulee käytettyä niin harvoin, ovat kumminkin hyvä proteiinilähde sekä täyttävät kivasti mahaa. Taidankin loput laittaa pakkaseen hätävaraksi.


Välipala tuli taas nautittua "työpisteelläni", eli sängyssä kera tuoreimman epikriisin ja koneiden. Rahkaa on tullut ja tulee varmasti syötyä melko paljon. Se on helppo ottaa, täyttävää, protskupitoista, kevyttä, hyvän makuista sekä ennen kaikkea helppo syödä sängyssä makaavassakin asennossa. Kyytipoikana rahkan kanssa oli tänään puolikas bansku, itsetehty ja stevialla makeutettu mustikkasoppa sekä koko komeuden kruunaa ihana Urtekramin vaniljajauhe.

Nyt iltateelle ja taidanpa tekaista iltapalaksi samanlaisen rahka-annoksen (paitsi banaani vaihtuu marjoihin), oli se niin hyvää!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti